Pitkä matka kotiin

Kuvasta huolimatta ilta Näsbyssä oli rauhaisa. Hetken jaksoimme istuskella vierasvenesatamassa ja suunnitella saunomista, mutta päädyimme kuitenkin aikaiseen nukkumaanmenoon aikeena myös aikainen herääminen. Kello oli toiveikkaasti soimassa 6.30! Vähän aikaa painelin torkkua ja sitten sammutin koko herätyksen. Vihdoin puoli kymmenen maissa vääntäydyttiin väkisin ylös. P:n kämpällä on selkeästi sama efekti kuin hyvillä mökeillä, nukkua voisi vaikka ympäri vuorokauden. Mökkikooman nimellä tunnettu ilmiö sai täysin valtaansa ja olisin voinut jäädä nukkumaan sinne loppulomaksi.

Ajatus siis oli, että jotain ehdittäisiin tehdä ennen mun lähtöä, mutta ei sitten ehditty yhtään mitään, paitsi syömään maailman paras aamainen joogien pöydästä. Tsiisus, että oli kyllä hyvät puurot. Tuorepuuro oli ihan uusi tuttavuus, pitää vissiin hankkia tehosekoitin, että pääsee kokeilemaan samaa kotona.

Viimeistään nyt olen aivan vakuuttunut, että ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat mitä suurimmassa määrin sellaiset seikat kuin missä asuu ja mitä suuhunsa työntää. Jos itsestänsä vähänkään välittää, näihin juttuihin kannattaisi kyllä panostaa. Hermostuvaisuuteen taipuvainen ihminen voisi takuulla paremmin rauhaisassa maalaismaisemassa. Ja olisin ihan valmis ryhtymään joogiksi pelkästään siitä syystä, että niillä on paremmat pöperöt!

Vähän jäi kaivelemaan, että ei edes aamusaunaan ehditty... Mun mieleen on tuollainen toiminta, että sauna on lämpimänä aamusta yöhön. Mutta pakko oli taipaleelle pakottautua, että olisi edes teoreettiset mahdollisuudet ehtiä juhlimaan J:n kolmekymppisiä. Tänään on puolestaan P:n syndet - pitää juhlia niitä sitten urakalla, kun sankari saapuu Pispalaan. Ja tusen tack vielä P:lle ja mukaville tuttavillensa tästä hienonhienosta saaristolomasta!

Käytin eilen huomattavan määrän aikaa ja puhelinta Iniön kautta menevien yhteysalusten aikataulujen selvittämiseen. Kukaan ei tuntunut tietävän edes numeroa, mistä voisi tavoittaa jonkun, joka aikatauluista tietää. Tarpeeksi en kuitenkaan asiaan panostanut, ja vihon viimeinen lautta Taivassalosta Velkuaan jäi selvittämäti - tietenkin sillä tuloksella, että saavuin Taivassaloon toteamaan, että päivän viimeinen (ja ainoa) lautta lähti justiinsa. Aavistuksen harmitti, kun olin lautalta lautalle polkenut kieli vyön alla koko alkupäivän... Täysin tavoilleni vastaisesti päätin kuitenkin olla lähtemättä ylipitkää ja tylsää maantiereittiä kinkkaamaan Turkuun ja valitsin sen sijaan vielä yhden lomapäivän Taivassalossa.

Onneksi Mossalosta löytyi erityisen sympaattinen leirintäalue ja sieltä kallion kainalosta mainio paikka teltalle. Aluetta pitää iäkäs pariskunta ja miekkonen, jonka vaimo juuri kuoli. Kovin ottivat sydämellisesti vastaan ja ihan lähtivät mukaan teltan paikkaa valitsemaan. Vaikka tämäkin alue on karavaanarien kansoittama, ei yhtään ärsytä niin kuin Naantalissa. Telttailijoille on rauhaisa kallio ja muutenkin tunnelma on leppoisampi. Settiin kuuluva sauna oli loistava ja muutenkin tilat kotoisia.

Iltapäivällä kävin pyörähtämässä Taivassalon typötyhjässä keskutassa ruuanhakureissulla. Pakko oli tietenkin vierailla myös hautausmaalla... Onhan se vähän kolkko harrastus, mutta siellä tulee jotenkin niin rauhaisa olo. Ja aina jotain huvitustakin löytyy, esim. tällä kertaa teksti: "Tässä lepää Kummilan rusthållari häradstuomari kuudennusmies suomen pipliaseuran waivas-hoitokunnan jäsen Antti Antinpoika ja hänen jälkeen jäänyt puolisonsa Eva Matintytär". Että on sitten pitänyt herran koko CV luetella, ja muijasta sanotaan ainoastaan, että oli jälkeenjäänyt... Not fair.

Tänään oli hassujen liikennemerkkien päivä. Tuota ensimmäistä tavailin ihan tosissaan, että miksi hemmetissä täällä saaristossa on liikennemerkit ruotsiksi ja saameksi! Ja mikä ihme on tämä sana näkemäeste... jotenkin siis jaoin sen näke mäeste ja siitä yritin kehitellä. Enkä kyllä tuollaista rollattorivaaraakaan ole ennen tavannut:

Tiedän kyllä, että iPodin kuunteleminen ajaessa ei ole järkevää eikä turvallista, enkä oikeastaan sitä teekään, paitsi isoilla, meluisilla teillä ja silloin, jos on ihan puhki ja tarvitsee muuta ajateltavaa kuin seuraava ylämäki. Tänään Taivassaloa kohti ajaessani kuitenkin kuuntelin aika lujalla, ja siinä kävi justiinsa niin, että koko muu maailma hävisi ja tuli harha, että yksin täällä ollaan. Huomaamattani laulaa kajautin siinä ääneen, ilmeisesti myöskin ihan kohtuullisella volyymilla. Kun tulin vilkaisseeksi taakse, siinä aivan kintereillä sellainen hippipyöräilijä yritti pidätellä virnettään... Kohteliaasti kuitenkin tervehti ohi pyyhkäissessään, niin että ilmeisesti biisi miellytti.

Tänään oli jo sellainen ukkosta lupaileva ilma, mutta se onkin kai huomenna vasta tähän kolkkaan maata tulossa. Lähtö on tavattoman varhain, ensimmäinen (ja toiseksi ainoa) lautta lähtee 9.15 ja siihen olisi ehdittävä, jos mielii Turkuun ja siellä Tampereen junaan ihmisten aikoihin. Tämä leirintäalue houkuttaisi kyllä yökyöppäämiseen, mutta pakko se on päänsä kallistaa, että aamulla pääsee virkkuna ylös. Ai niin, kilometrejä tänään 63.