Lähtöaamuna todella oli noustava 6.30, mikä otti aikas koville. Ilmassa oli jo sienimetsän ja koulun alkamisen tuoksahdus, vaikka aamu oli lämmin ja takki liikaa. Vajaan parinkymmenen kilometrin matkalla Taivassalo-Velkua-yhteysalukselle ripsaisi vähän vettä, mutta tuuli ehti kuivattaa kosteuden ennen laituria. Alkumatkan körryyttelin aluksella ylhäisessä yksinäisyydessä, parilta pikkusaarelta noukittiin mukaan kolme ihmistä ja yksi terveydenhoitaja.
Osuuteni kyläkauppojen pelastusoperaatiosta alkoi lähetä loppuaan. Vielä lähiherneitä ja herkkusalmiakkia matkan jouduttajaksi Livonsaaren kaupasta... Mitenköhän tuottoisa mahtaakaan olla tämän kyläkaupan erikoisuus, onkimadot?
Matka jatkui Merimaskun kautta Naantaliin, joka näytti maanantain rauhassaan huomattavasti miellyttävämmältä kuin edellisellä lapsiperhe-horror-visiitillä. Kaikkiaan reissun aikana tuli taas todistetuksi, että maailma on täynnänsä paikkoja, joissa olisi hauska isona asua - esimerkiksi tämä tie vaikuttaa kovinkin hyvältä:
Turussa väistin kiusauksen ajautua Koulu-ravintolan terassille siemailemaan paikallisia hanatuotteita ja etsiydyin suorinta tietä sen äärelle, mikä Turussa on kauneinta:
Mansessa sitten oikopäätä kotibaarin kautta kotisaunaan siivoamaan itsestään matkan pölyt... ah sentään! Kun pyörä pysähtyi perillä, oli päivän lukema 73 kilometriä. Kaikkinensa matkan aikana mittariin kertyi rapiat 800 kilometriä.Eipä näin jälkikäteen juolahda mieleen mitään opettavaista ja nokkelaa loppukaneettia turneelle. Päivääkään en vaihtaisi ja ihmisenä kasvoin ja niin edelleen, mutta perhanan hyvä oli reissu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti