Hieronki!

No niin, nyt kun on pöly laskeutunut Aurinkorannikon yltä ja reilu viikko täällä oltu, voisi pari riviä tunnelmoida tähän mennessä tapahtuneella. Tilannehan on siis se, että meikätyttö viettää tulevan talven Espanjan Costa del solin Fuengirolassa urheiluhierojaksi opiskellen. Syitä, jotka tähän ratkaisuun johtivat, on moniaita, mutta päällimmäisenä kai vaikuttivat halu opetella jokin kädentaito ja myös pidempään jatkunut toive asumisesta ulkomailla.

Viikko sitten torstaina tänne siirryin Ryanair-avusteisesti, lennot Bremenin kautta Malagaan olivat suorastaan naurettavan halvat, laukkuineen kaikkineen 57 euroa. Tällä kertaa ei edes tullut mitään yllättäviä ylimääräisiä maksuja, vaikka lähellä oli – meinasimme jäädä kyydistä Bremenin kentälle, mutta ei siitä sen enempää... Matka sujui mukavasti Pispalasta tutun T:n seurassa, jonka sohvalla myös pötköttelin ensimmäisen yöni Espanjassa.

Perjantaina T:n ystävä, eläkkeellä oleva herrasmies ja aurinkorannikkoasumisen konkari J lähti ystävällisesti paikallisoppaaksi käytännön asioissa. Ensimmäisenä agendalla oli etsiä asunto. Kämmpikseksi löytyi samalta kurssilta tamperelainen H, joka myös oli jättänyt asunnon hankinnan paikan päälle. Kävimme katsomassa kolmea asuntoa, mutta valinnan vaikeutta ei ollut, yksi oli ylivoimaisesti ylitse muiden. Valitsimme kämpän läheltä rantaa, uudehkon talon kolmannesta kerroksesta meri- ja vuorinäkymin. Asunto on valoisa ja siisti, siinä on kaksi makuuhuonetta, keittiö, olkkari, tilava parveke, uima-allas alhaalla, iso kattoterassi... aika pirun kiva, siis!

Pääsimme muuttamaan heti samana iltana, mikä oli älyttömän hyvä juttu. Saimme myös hankittua itsellemme espanjalaiset puhelinliittymät ja hoidettua joitakin kauppa-asioita, kiitos T:n. Jotenkin kummallisesti asiat tuntuivat lutviutuvan kuin itsestään, kun Suomessa olisin moisia juttuja säätänyt ihan pipa kireenä. Ehkä täällä on sitten sen verran lämmin, ettei jaksa ressata.

H. vaikuttaa hyvältä kämppikseltä ja tolkun ihmiseltä nuoresta iästään (21 v.) huolimatta. Tuntuu, että meillä on suhteellisen samanlaiset käsitykset asumisen kannalta olennaisista asioista, kuten siisteydestä yms. Tosin aika alkumetreillä paljastui karmiva seikka: H. kannattaa Tapparaa! Vuokrasopimus oli kuitenkin tässä vaiheessa jo tehty, joten ei auttanut kuin viettää hetken vakava hiljaisuus tämän tiedon äärellä.

Viikonloppu meni muita kurssilaisia treffaillessa ja ympäri Fuengirolaa lampsiessa. Lähellä on lauantaisin vaaaaltavan suuri kirpputori, josta pidättäydyin ostamasta venäläistä sotilaskypärää ja astianpesuallasta, mutta hianot kengät ja parit byysat tarttuivat mukaan.

Maanantaina polkaistiin sitten koulu käyntiin. Koululle on noin puolen tunnin kävelymatka tästä, hyvän hien saa pintaan kun ylämäkeen sinne kinkkaa. Meitä on yhteensä 32 hierojaoppilasta, mukavan ja liikkuvaisen oloista sakkia pääsääntöisesti. Opettajia on 2,5: fysioterapeuttipariskunta sekä osa-aikaisena avustajana lisäksi koulun muutama vuosi sitten käynyt rouva. Suhteellisen nopeasti päästiin vauhtiin jo itse asiassakin eli käytännön harjoittelussa ja anatomian opiskelussa. Ensimmäinen vaikuttaa ekan viikon perusteella älyttömän kivalta (varsinkin harjoituskappaleena oleminen) ja jälkimmäinen kiinnostavalta mutta haastavalta.

Jonkinlaiset rutiinit tässä näemmä kehittyvät nopeasti. Koulupäivät kestävät puoli yhdeksästä puoli neljään. Sen jälkeen olen hoitanut käytännön asioita (vielä on nettiliittymä hoitamatta, tuntuu aivan ylivoimaisen vaikealta asialta täällä), lueskellut läksyjä, uinut Välimeressä ja harrastanut kevyttä liikuntaa, kuten rannalla paljain jaloin hölkkäämistä (lenkkarit ovat vieläkin matkalla) ja krav magaa. Krav magaan tuli lähdettyä, kun lajin opettaja kävi koululla varoittelemassa, että juuri meidän huudit on Fuengirolan vaarallisimpia seutuja liikkua yöllä yksin huppelissa... Viikonloppunahan meistä kumpikin tuli yksinään yöllä kotiin, ja aamulla iloittiin, että ”tosi turvallisen tuntuista seutua, yhtään ei tartte pelätä”... Arvio osui siis hiukan pieleen, ja nyt pitää reenata itsepuolustusta.

Perjantaina pidettiin kurssilaisten kanssa tapas-nyyttärit meidän kattoterassilla, josta on ehkä kaupungin reteimmät näkymät. Oikein oli leppoisaa, eikä kukaan edes tipahtanut katolta. Ehkä 15 pussia sipsejä jäi nyyttäreistä, niitä sitten pupelletaan kun opintotuki loppuu.

Olen tässä pohtinut vanhusten oikeutta kiroilla, värjätä tukkansa vaaleanpunaiseksi ja muutenkin käyttäytyä (täällä on aika paljon varttuneempaa väkeä, ehkä siitä moiset pohdinnat). Helposti tulee olettaneeksi tietyn ikäisten ihmisten toimivan jollakin tietyllä tavalla, ja jos tästä poiketaan, se herättää pahennusta, vaikkei vastaava puhe tai käytös jonkun muun taholta aiheuttaisi mitään reaktiota. Aika ikäviä mielestäni tällaiset oletukset, romukoppaan joutaisivat nämä ennakkoluulot. Käyttäytyköön kukin valitsemallaan tavalla ja olkoon v***u yhtä ruma taikka kaunis mummelin kuin teininkin suusta kuultuna.

Viikonloppua kohti vetäisi pirun kuumaksi täällä, varmaan 30 astetta on mittarissa ollut. Niinpä sitä ei olla mihinkään urotekoihin tässä ylletykään, lähinnä ihmisen osia opiskeltu hietikolla (kirjoista siis). Mutta toisaalta, sitä vartenhan tänne tultiinkin, joten asiat taitavat olla ihan mallillaan.

Lisäilen kuvastoa myöhemmin, tätä tämä nettipakoilaisuus teettää.