Nettikaupoilla kafkan luona

Meidän netinhankintapyrkimyksissämme alkavat olla jo farssin ainekset kasassa. Nettiliittymien kenttä on Espanjassa äärimmäisen kirjava ja sekava, tämä kävi ilmi jo heti kättelyssä. Aiheesta kuulee jos jonkinmoista kauhutarinaa, joten päätimme kämppiksen kanssa, että odottelemme suosiolla hetken aikaa ja katsomme, mihin ratkaisuun muut päätyvät, ennen kuin teemme asialle mitään. Ihmiset kertoivat nettiasioiden laahaavan perässä valovuosia esim. Suomeen verrattuna ja kauppiaiden pääasiallisena tarkoituksena olevan rahojen huijaamisen asiakkaalta härskisti ja keinoja kaihtamatta.

Kurssilaisista jotkut onnistuivat itselleen netin hankkimaan tai ainakin prosessin laittamaan alulle, joten mekin sitten tartuimme toimeen. Nyt olemme saaneet selville seuraavaa, mihin meni useita, ja tarkoitan todella useita, päiviä ja vierailuja nettifirmoissa:

Tarjolla on kolme eri ratkaisua. Ensimmäinen ja ilmeisesti paras ratkaisu on samanlainen ADSL-liittymä kuin Suomessakin. Tähän tarvitaan puhelinliittymä, joka vaatii asennuksen/kytkennän/aktivoinnin, jonkun näistä tai kaikki, mikä maksaa tietyn summan, ellei satu olemaan tarjouksessa ja ilmainen. Puhelinliittymän voi avata vain yksi firma, tai ehkä kaksi, maksimissaan kolme. Liittymä maksaa tietyn summan kuussa + verot 16 %, mitä ei useinkaan mainita. Sitten tarvitaan modeemi tai joku muu vempele, joka on useimmiten ilmainen, jos ei sitten maksa jotakin. Lisäksi on oltava vielä varsinainen ADSL-liittymä, jonka voi ottaa eri firmalta kuin puhelinliittymän, ja usein näin kannattaa tehdäkin, ehkä, koska voi saada halvemmalla, ja puhelinliittymäfirma on kaikkein kallein, mahdollisesti, ja pyrkii ainakin viemään kaikki rahasi vielä pitkään liittymästä luopumisen jälkeenkin. Joka tapauksessa liittymässä maksetaan erikseen ADSL-liittymästä ja puhelinliittymästä.

Toinen ratkaisu on langaton verkko, joka joko näkyy asunnossasi tai sitten ei näy. Jos näkyy, voit tiettyä summaa vastaan ostaa verkkoon käyttöaikaa vaikka naapurin mummolta tai joltakulta muulta, jonka tukiaseman kautta verkko näkyy. Jos ei näy, tarvitset tukiaseman, joka maksaa 175 euroa ja jonka asennukseen tarvitaan lupa vuokranantajaltasi, joka useimmiten ei vastaa lainkaan puhelimeen ja on siis mahdoton tavoittaa. Jos onnistut tavoittamaan vuokranantajan ja saamaan tukiaseman, voit käyttää langatonta verkkoa kolmenkympin kuukausihintaan, mikäli se sattuu pysymään pystyssä – kuulemma kaksi suurinta firmaa on juuri mennyt nurin, ihmiset eivät enää pääse verkkoon ja ovat siis maksaneet tyhjästä.

Kolmas ratkaisu on hemmetin mokkula. Niitä on lukuisia ja taas lukuisia erilaisia vaihtoehtoja, karkeasti ne voi jakaa käyttömaksuisiin ja kiinteäkustannuksisiin. Ensimmäisissä maksetaan vain käytetystä ajasta, toisessa saa käyttää nettiä periaatteessa rajattomasti kuussa, paitsi voi siinä olla joku gigarajoitus latausten määrälle. Mokkuloita saa sekä prepaid-tyyppisinä että jälkikäteen veloitettavina. Kuuleman mukaan tämä vaihtoehto on hitain ja epäluotettavin, ja tätä tarjoavat kaikki kauppiaat koko ajan ja kyllästymiseen saakka – yrität ostaa mitä vain, tarjolla on kuitenkin aina mokkula. Laskelmiemme mukaan halvinkin mokkulavaihtoehto on ainakin kaksi kertaa muita vaihtiksia kalliimpi, jos taloudessa on enemmän kuin yksi nettiä käyttävä henkilö, halvimmillaan kahdelta ihmisiltä noin 90 euroa kuussa.

Pääsääntöisesti tarjolla olevat sopimukset ADSL-liittymiin tehdään vain ja automaattisesti vähintään vuodeksi, mutta useimmiten 18-24 kuukaudeksi, ja maksat koko tästä ajasta, vaikka tarvitsisit netin vain kuukaudeksi. Jotkut firmat tarjoavat vaihtoehtoa, jossa sopimuksen voi katkaista, mutta sitten joutuu maksamaan rangaistukseksi tästä epäluotettavasta asiakkuudesta tietyn sakkomaksun. Koska puhelinliittymäfirmalla on (ainakin melkein) monopoli, se on kuuleman mukaan kaikkein pahin, ja saattaa viedä rahasi vielä kuukausia sen jälkeenkin, kun olet nettiä lakannut käyttämästä. Niin, siis liittymäähän ei tietenkään voi avata ennen kuin on tili espanjalaisessa pankissa, koska laskutus perustuu suoraveloitukseen. Tiliasian saimme hoidettua jo hyvissä ajoin, joten kaikki on sikäli valmiina ryöväystä varten.

Olemme kiertäneet näitä vaihtoehtoja kartoittamassa useissa liittymiä tarjoavissa firmoissa, joista jokainen on haukkunut edellisen tarjoajan valehtelijaksi. Tänne aukesi myös suomalainen palveluntarjoaja, ja koska kielimuuri tässä asiassa on olemassa ilman espanjaakin, olemme mekin vierailleet ahkerasti heidän pakeillaan. (Muutenkin olen huomannut suomalaisten olevan täällä vähän kuin lestadiolaisten: ostetaan mieluummin meikäläisiltä, jos saadaan.) Yhteisestä äidinkielestä huolimatta tässä firmassa ei olla pystytty sen paremmin kuin muuallakaan näitä vaihtoehtoja selventämään, ja loppuviimeksi hekin ovat työntämässä sitä perhanan mokkulaa kouraan.

Suomalaisfirman markkinointi perustuu lähinnä muiden firmojen haukkumiseen ja pelotteluun mitä karmivimmilla seurauksilla, jos palvelun muualta ottaa. Kaiken huipuksi he selittivät vakavalla naamalla ”smokkimiehistä”, jotka pannaan perään, jos lakkauttaa nettisopimuksen ennen aikojaan. Kysyimme, että ihanko Suomeen asti arvelevat smokkimiesten saapuvan, johon he, että kyllä kyllä, perässä pysyvät, minne ikinä menet, ja tekevät elämästäsi helvetin. Tämän jälkeen vietimmekin päivän huvittelemalla ajatuksilla siitä, minne kaikkialle (toivon mukaan komeat) smokkimiehet viemme: minä otan omani ainakin rinkan kantajaksi korpivaellukselle, Rajaportille aion viedä ja mustaamakkaraa tarjota, ja tandem-laskuvarjohyppy on ilman muuta ohjelmassa.

Tyypillisen nettiostospäivämme juoni kulkee suunnilleen kuten eilen: Olemme edellisen päivän kierrokselta oivaltaneet jonkin yksityiskohdan, ja mielestämme osaamme nyt kysyä oikeat kysymykset ja tehdä ratkaisun sen pohjalta. Lähdemme koulusta ja vahvistamme itseämme tapas-baarissa, minkä jälkeen marssimme täynnä tarmoa suomalaisfirmaan. Siellä esitämme ensimmäisen kysymyksen, ja meille tarjotaan mokkulaa, jonka torjumme. Saamme vastaukset, jotka uskomme ymmärtävämme. Jos hyvin käy, tässä vaiheessa kaikki näyttää vielä valoisalta, ja jatkamme matkaa seuraavaan paikkaan, joko hankkimaan puhelinliittymää tai ottamaan yhteyttä vuokraemäntään, riippuen kyseisenä päivänä parhaalta kuulostavasta vaihtoehdosta. (Usein ei kuitenkaan käy hyvin, vaan poistumme jo tässä vaiheessa häntä koipien välissä ja pää sekaisin kotiin lohduttamaan itseämme paahtovanukkaalla.)

Seuraavassa paikassa suomalaisfirma haukutaan valehtelusta ja tarjotaan jotain muuta vaihtoehtoa, joka totta vie tässä vaiheessa kuulostaakin paremmalta (kun olemme ensin torjuneet mokkulan). Koska kuitenkin tämä uusi vaihtoehtokin vaati vertailua muihin, siirrymme seuraavaan firmaan, jossa edellisen firman haukkumisen jälkeen meille tarjotaan ensin mokkulaa, jonka torjumme, ja sitten luvataan tämän viikon lopulla, viimeistään ensi viikolla, tulevan uskomattoman upean nettiratkaisun, jonka saattaa saada myös meidän asuntoomme. Annamme yhteystietomme ja meille luvataan soittaa.

Tässä vaiheessa ryhti on jo huomattavasti kumarampi kuin lähtöruudussa. Kotimatkalla poikkeamme kuitenkin vielä viimeisillä voimillamme johonkin firmaan, jossa myyjä torjuu kaikki muut vaihtoehdot täysin mahdottomina ja alkaa espanjanenglannillaan kaupitella meille mokkulaa, vieläpä oikeasti tuolla sanalla, puhe kuulostaa suunnilleen tältä: ”hethethethethethet mokula hethethethethethet mokkula hethethethethethethet mokkula”. Epäuskoisina poistumme paikalta, kuuliksääkin että se sano mokkula, ei helvetti, täällä ei varmaan voi ees maitoa ostaa ilman että joku tulee sen sijaan tyrkyttään mokkulaa.

Näin... to be continued... Tänään pidämme mokkulavapaan päivän ja tartumme toimeen taas ensi viikolla. Tai sitten toteamme niin kuin moneen muuhunkin asiaan, että olkoot perkele... Kuka sitä nettiä oikeastaan kaipaa?