Jostain se on aloitettava

Nyt on justiinsa hyvä hetki pykätä pystyyn blogi kevään juoksuja ja muita liikuntoja varten, kun kärvistelen flunssan kourissa enkä pääse lenkkipolulle. Vakaa aikomukseni on siis kirjata tähän tuntoja matkan edetessä, kun tähtäimessä on ankara harjoitusputki keväällä 2009, joka mahdollisesti johtaa johonkin juoksutapahtumaan tulevana kesänä.

Taustoista sen verran, että koskaan en ole minkään sortin urheilujuhliin osallistunut enkä voi sanoa mitään lajia johdonmukaisesti ja säännöllisesti kovin pitkiä aikoja harrastaneeni. Olen kyllä aina yrittänyt itseni jonkinlaisessa liikkeessä pitää - koripalloa pelaamalla, uimalla, sulkapalloilemalla, kuntosalilla, vaeltamalla, milloin milläkin. Lenkkeilyn olen aloittanut lukuisia kertoja, ja viime vuosina olen sitä myös yhä pidempiä aikoja putkeen jatkanut.

Ehkä liikkumisen merkitys alkaa iän myötä valjeta myös sellaisille, jotka eivät koulun jumppatunneilla olleet niitä kympin tyttöjä. Niinpä itsellenikin tuli tuossa viime syksynä mieleen, että juoksentelua voisi harrastaa tavoitteellisemminkin, jolloin siitä ehkä irtoaisi myös enemmän hupia. En ole sen tyypin ihminen, että ihan hetken mielijohteesta lähtisin kahden tunnin lenkille, joten halusin piiskuriksi jonkun etukäteen laatiman ohjelman. Netistähän noita löytyy joka lähtöön, ja pienen selailun päätteeksi päädyin Helsinki City Marathonin ohjelmaan kuuden tunnin maratonia tavoitteleville.

Arvelin tuon olevan sopivan leppoisa mutta kuitenkin haasteellinen. Nyt kun olen vuoden alusta asti jonkin verran soveltaen ohjelmaa noudattanut, ovat arveluni osoittautuneet oikeiksi. Juoksukunto on selväti kohentunut, mutta harjoittelu on ollut tarpeeksi maltillista, niin että mistään vammoista ei ole tarvinnut kärsiä. Juoksuvauhti on ollut hidasta mutta rauhallista, ja siksi pidemmätkin matkat ovat sujuneet suhteellisen kepoisasti. Mukavaa on ollut kerta toisensa jälkeen tehdä "enareita": toissa sunnuntaina juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni kaksi tuntia putkeen! (Pitää kai tämäkin mainita, että tankkaus ei ihan osunut kohdalleen. Aamupalan jälkeen olin nauttinut ainoastaan laskiaispullan ja valkovenäläisen laskiaissunnuntain kunniaksi... Ei ehkä paras mahdollinen kattaus suoritusta ajatellen.)

Nyt olen sitten vilkuillut kesän juoksutapahtumia sillä silmällä, vaikka itse asiassa inhoan kaikenlaisia massatapahtumia - en tiedä mikä ihme muhun on mennyt. Aion jatkaa juoksuohjelman noudattamista maaliskuun loppuun ja tehdä sitten päätöksen, tähtäänkö johonkin tapahtumista (millä perusteella sen päätöksen teen, en tiedä vielä). Tällä hetkellä vahvin kandidaatti mahdolliseksi tapahtumaksi on Turun Paavo Nurmi Marathon. Sille on paitsi nostalgiasyynsä myös se peruste, että juoksu järjestetään jo 27. kesäkuuta, joten siinä jää vielä kesää muillekin aktiviteeteille (en siis todellakaan aio koko kesää käyttää juoksemiseen).

Mutta mutta... Ikävän katkon hyvin alkaneisiin juoksuihin toi tämä flunssa. Toivottavasti saan sen pian selätettyä ja pääsen jatkamaan siitä mihin jäin.