Kyllä nyt jurppii: ulkona on kevätkeli vailla vertaa ja meikäläinen jumittaa vieläkin sohvan nurkassa. Terveydenhoitaja, jolta hain saikkua, neuvoi aloittelemaan lenkkeilyä ensi viikolla lyhyillä matkoilla ja pienillä tehoilla. Tiedänhän minä sen, mutta kun ei malttaisi... Toisaalta, nyt ei kyllä jaksaisi askeleen askelta.
Juoksenki on siis paitsi kylä pohjoisessa, myös vuosia sitten vaellusreissulla Elimäen tarkoitus-hengessä syntynyt yleisnimi sille tyypille, joka tepevänä pinkoo porukan kärjessä väsymystä tuntematta. Ajattelin antaa sisäiselle juoksenkilleni mahdollisuuden.
Silloin vaellusporukkaan kuului juoksenkien lisäksi myös kaakamoita. Kaakamo puolestaan on se vihon viimeisenä laahustava tapaus, joka tullessansa juputtaa ilmoille, mitä mieltä on vauhdista, hyttysistä, säästä, kantamuksesta, matkakumppaneista...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti