Pääsiäismenoja

Kevään ja lähestyvän pääsiäisen kunniaksi otin ohjelmaan mehupaaston. Ei, tähän ei liity varsinaista uskonnollista ulottuvuutta, pikemminkin vaihtelunhalua ja jonkinlainen puhdistautumiselämyshakuisuus. Viisi päivää on takana ja olo on fyysisesti kohtalaisen hyvä, mitään pahoinvointeja tai päänsärkyjä ei ole ollut. Hiukan puolinopeudella kuljen kieltämättä, mutta vaikea sanoa, mikä johtuu paastosta ja mikä samaan aikaan päälle pukanneesta flunssasta.

Kaikenlaista sitä tulee ruuasta mietittyä, useimmat aatokset tietysti itsestäänselvyyksiä, mutta jotenkin korostuneemmin valkenevat. Kuten esim. se, että ravinto on ihmiselle välttämättömyys tiettyyn rajaan asti, mutta sen yli menevä syöminen on mielihyvän tuottamista ja monesti menee mässäilyn puolelle. Itse ainakin teen usein niin, että lohdutan tai palkitsen itseäni jollain herkulla, mikä ei välttämättä edes johda toivottuun lopputulokseen. Miksi sen pitää sitten olla niin, ettei keho osaa vaatia vain sille kuuluvaa, vaan mieli puskee väliin esittämään äänekkäästi omia näkemyksiään?

Tietysti mielessä käyvät myös ne, jotka ovat vasten tahtoaan ilman ravintoa. Tämä itse valittu ruuatta oleminen on niin helppoa, tämmöistä hallittua kauhua, jonka voi koska vaan lopettaa. Vähän kuin avannossa käyminen niin, että sieltä voi tulla pois heti kun kylmä vesi on liikaa, tai sitten että sinne plumpsahtaa jäiden läpi eikä pois pääse vaikka kuinka räpiköisi. Sellaisia kokemuksia ei varmasti pysty ymmärtämään, niihin voi vain etäisesti eläytyä.

Ylipäätään olen sitä murehtinut, kuinka niin vähän voi tietää, miltä jostakusta toisesta tuntuu, se jää aina arvailujen varaan. Vaikka kuinka yritämme kaikin keinoin viestiä, lopullisesti ja pohjaan saakka emme pysty toisiamme ymmärtämään ja toisen tunnetta tavoittamaan. Tämä harmittaa sekä ihan periaatteellisella tasolla että normaalissa kommunikoinnissa, mutta myös tässä uudessa ammatissa: ottaa päähän, että en saa koskaan tietää, miltä oma hierontani tuntuu. Miten ikinä sitten pystyy sitä kehittämään, kun ei edes tiedä, mikä on se lähtökohta? Tällaiseen epävarmuuteen sitä on sitten ihmisen tyytyminen.

Hassua on se, että paaston aikana tekee mieli kaikenlaista, mitä ei ole aikoihin haikaillut normaaleissa oloissa, kuten kanaa ja coca colaa. Mistähän moiset mieliteot mahtavat kummuta? Tuskin ainakaan kertovat jostain elimistön puutostilasta, johon vastaus löytyisi vain ja ainoastaan siipikarjateollisuuden ja coca cola companyn tuotteista.

Pitkään meni edellisenä yönä, kun täällä on pääsiäisen tienoon jättikulkueet meneillään ja niitä piti käydä pällistelemässä. Siellä olikin hurjasti porukkaa, ja espanjalaisen verkkaiseen tyyliin kuljetettiin Jeesus ja Maria kappelilta Bolichen kirkolle. Heidät oli asetettu neilikoin ja kynttilöin koristelluille lavoille, joita oli kantamassa kymmeniä miehiä. Lisäksi mukana oli sankoin joukoin naisia ja lapsia pukeutuneena hiukan ku klux klaanin jäsenten tavoin kantamassa kynttilöitä, suitsukkeita ja sen sellaista. Perillä Jeesukselle ja Marialle laulettiin ja lausuttiin sanoja. Vaikuttavaa oli jo se, että ihmiset ryhtyvät moiseen ponnistukseen yhdessä tuumin. Lisäksi taas oli ilo katsoa espanjalaisten tapaa olla tällaisissa tilanteissa rentoina ja iloisina, pingottamatta ja ahdistumatta – vrt. ev.lut. menot. Ja ovathan tuollaiset uskonnolliset menot jotenkin aina hiljentäviä, vaikkei niin tarkkaan uskonnollista dogmia allekirjoittaisikaan. Yhden aikaan Jeesus ja Maria olivat paluumatkalla ja paastolainenkin pääsi punkkaan.

Vastaavia kulkueita on ilmeisesti tarjolla miltei joka kaupungissa läpi pääsiäisen, joten ei ainakaan tekemisestä pitäisi olla pulaa, vaikkei lammasaterioista pidättäytyisikin...